Huomaan jo nyt omaksuneeni joitain intialaisia tapoja ja tottuneeni ympäristöön. Vaikka olen erittäin säntillinen persoona ja yleensä ennemmin ajoissa kuin myöhässä, olen täysin tottunut siihen, ettei kokoukset koskaan ala ajallaan. Suomessa myöhästyminen on yleensä viiden minuutin sisällä ja silloin viimeisenä kokoustilaan tullut henkilö yleensä pahoittelee myöhästymistään, mutta täällä saattaa palaveri alkaa vasta vartin päästä sovitusta, eikä kukaan koe että oltaisiin myöhässä.

Kun tulen iltapäivällä takaisin hotellille, on minua vastaanottamassa monta henkilöä. Kaikki toivottavat minut tervetulleeksi, availevat ovia ja kyselevät kuulumisia. Tottuneena kuljen heidän läpi iloisena enkä ollenkaan suomalaisen vaivaantuneena. Aina hissille asti joku seuraa vierelläni ja kyselee päivän tapahtumista ja varmistaa, että oloni on mukava. En kuitenkaan pysähdy, vaan kävelen päättäväisesti eteenpäin, olenhan kuin lady Mary.

Illallisella olen täysin sinut sen kanssa, että vaikka istun ja syön yksin, en ole koskaan yksin. Moni tarjoilija tulee höpöttelemään ja kyselemään kuulumisia, sillä he alkavat tajuamaan, että olen pitkäaikainen vieras ja sellasia tulee kohdella erityisen hyvin. Toki olen myös hurmaavaa seuraa ja heistä varmasti eksoottisen kaunis.

Myös paikalliset ruuat menevät alas kuin olisin syönyt niitä aina. Lounaalla tiedän mikä kuuluu minkäkin kanssa ja survon ruokaa suuhuni ronskisti käsin kuten muutkin. Silloin tällöin tulee kuitenkin mentyä harhaan ja otan jotain niin tulista, että sen syömisen voisi luokitella urheilusuoritukseksi. Jälkiruuat ovat oikeastaan ainoa laji, josta en ole ihan varma. Moni maistuu ihan puhtaasti pelkältä sokerilta.

Huoneeseen tullessani en enää hämmenny siitä, että joku on käynyt viikkaamassa vaatteeni ja asettelemassa kempparituotteeni luotisuoriin riveihin. On myös täysin normaalia saada pyykissä olleet vaatteet kalsareita ja sukkia myöten silitettyinä sekä silkkipaperiin käärittynä takaisin. Sängyn petaamisen lopetin jo muutaman päivän jälkeen, koska vaikka tein kuinka siistiä työtä tahansa, oli sänky pedattu aina uudestaan.