Torstaina käytiin Tanupriyan kanssa ostamassa mulle golfia varten pikeepaita. Kauppakeskukseen mentiin tietysti metallinpaljastimien läpi (niin kuin kaikkialle täällä, myös hotelliin) ja tavarat läpivalaistiin (niin kuin kaikkialla, myös hotellilla), mutta sen lisäksi meidän piti laitattaa mukana olleen läppärirepun vetskarit nippusiteillä kiinni, ettei vaan sen sisälle voi sujauttaa mitään ylimääräistä. Eikä tässäkään vielä kaikki vaan lisäksi kaupasta poistuttaessa ostoskassin kanssa piti ovella olevalle vartijalle näyttää ostoskuitti. Huoh!

No paita löytyi ja samalla tuli vietettyä vähän kahdenkeskistä aikaa Tanupriyan kanssa. Samalla opin, että hänellä ei ole kuin yksi nimi. Etunimi. Vanhemmat eivät ole antaneet hänelle eikä hänen siskolleen sukunimeä ollenkaan. Pelkkä etunimi. Aika omaperäistä, mutta aiheuttaa ilmeisesti paljon ongelmia esim virallisten kaavakkeiden ja passien yms kanssa. Kaikissa kysytään kuitenkin myös sukunimi.

Perjantaina saavuimme Kaaren kanssa golfkentälle yhden aikaan. Klubitalolla maksoimme mailat ja green feen, jonka jälkeen suuntasimme caddiemme kanssa rangelle. Otimme molemmat pienet korilliset palloja ja rupesimme lätkimään. Kahden vuoden aikana en ole koskenut mailoihini kuin muuttaessa, joten lyöntini oli aika katastrofaalista. Olen kuitenkin pelannut 10-15 vuotta aikoinaan, joten pian lyönti alkoi palautumaan. Hyvine ja huonoine puolineen. Puolivälissä koria olin jo aivan hiestä märkä. Kuuma oli vaikka olisi seissyt paikallaan varjossa.

Kierros meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Löin 107, joka noin pitkän tauon jälkeen uuvuttavassa helteessä ei ole ollenkaan huono tulos! Kaare löi 100, mutta bogipisteissä voitin hänet! Ainakin kerran huomasin, että caddieni oli siirtänyt palloni lähemmäs lippua kuin mihin olin sen lyönyt ja kerran avaukseni löytyi paljon kauempaa kuin mitä olin itse arvellut. Kaare sanoi, että tämä on hyvin tavallista, joten annoin asian olla. Väylät ja etenkin greenit olivat mainiossa kunnossa, Suomessa ei talven ja pakkasen takia pääse tätä kokemaan. Puiden lehdet olivat niin paksuja, että jos löi niitä kohti, ei pallo aina tullut läpi asti. Joka puolella vilisti pieniä oravan kaltaisia jyrsijöitä ja koiriakin aina silloin tällöin. Peukalon juureen syntyneestä ja ennen kierroksen puoliväliä puhjenneestä valtavasta rakosta huolimatta päivä oli varsin onnistunut.