Firman liikenneporukkaa oli täällä visiitillä viikonloppuna ja lyöttäydyinkin heidän seuraansa reissulle katsomaan Taj Mahalia. Yhteensä seurueessamme oli 8 henkilöä, minä + neljä muuta suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi tanskalainen ja yksi intialainen.

Perjantaina lähdimme neljän aikaan toimistolta minibussilla kohti Agraa. Etäisyys kaupungista toiseen ei ole hurja, vain noin 200km, mutta kaupungeista ulos- ja niihin sisäänpääsy on aina T O D E L L A   H I D A S T A. Matkaan meni siis luonnollisesti 5 tuntia. Olimme perillä hotellilla yhdeksän aikaan illalla ja suuntasimme check-inin jälkeen hotellin ravinteliin syömään ja juomaan. Kaikki painelivat kuitenkin aikaisin nukkumaan, koska lauantaiaamuna meillä oli herätys viideltä.

Lähdimme hotellilta puoli kuudelta Taj Mahalille, joka aukesi 6.15. Jonossa olimme ensimmäisten joukossa ja kun portit aukesivat ja perinteiset turvatarkastukset oli tehty, pääsimme ihailemaan aivan tyhjää Taj Mahalin edustaa. Vaikka olo oli todella väsynyt, oli mukava tutkailla tönöä kaikessa rauhassa ja ilman tuhansien turistien luomaa hässäkkää. Saimme myös otettua huikeita kuvia, joissa ei ole ainuttakaan ihmistä. Tällä välin aurinko jatkoi nousuaan ja marmorin pinta muutti pikku hiljaa väriään. Kuulimme oppaaltamme noin 10 minuutin historiikin ja jatkoimme sitten kukin omia polkujamme eteenpäin. Muut taisivat pysytellä aika hyvin porukassa kiertelyn ajan, mutta itse olen tottunut eritahtiseen tutkailuun, enkä ota paljoa kuvia, joten pällistelin tiluksia melko lailla yksikseni.

Sisällä Taj Mahalissa on hauta. Eipä juuri muuta. Pirun pimeä huone ja kuvia ei saa ottaa. Hiljaakin pitäisi olla, mutta aika kova meteli siellä silti kaikui. Ulkosalla istuskelin hetken rakennuksen tasanteella ja fiilistelin sileää marmoria sekä pienenpieniä yksityiskohtia. Mausoleumin takana kulkee joki ja joen toisella puolella tepasteli flamingoja! Etäisesti näkyi myös Agra Fort horisontissa aamu-usvan seassa.

Parin tunnin päästä löysimme toisemme tapaamispisteeltä ja palasimme hotellille aamiaiselle. Tunnin pikatorkut, huoneiden luovutus ja sitten eteenpäin. Vuorossa oli käsityöihmisen päivän mielenkiintoisin koitos, kun vierailimme matontekopaikassa. Kangaspuut ovat samankaltaiset kuin suomalaiset mattopuut, mutta pystysuunnassa. Villa- ja silkkilangat solmitaan loimien ympärille ryijymäisesti niin nopeasti, ettei ehdi edes tajuamaan mitä tapahtuu. Kun matto on kudottu, tasataan lankojen päät erityisillä saksilla, minkä jälkeen koko hela hoito pestään avustaen metallisella lastalla. Tulos on huippupehmeä! Kävelin mattojen päällä paljain jaloin ja se tuntui taivaalliselta. Pakkohan sieltä oli yksi kotiin ostaa.

Seuraava nähtävyys oli Agra Fort, jossa Taj Mahalin rakentanut heppu asui. Sieltä löytyi makuuhuoneita myös tyttärille, valtavia kylpyhuoneita ja tietysti näkymä Taj Mahalille. Rakenteissa oli myös paljon yksityiskohtia, värejä ja joissain kohdissa näkyi, kuinka siinä oli ennen ollut kultaa tai jalokiviä. Otimme paljon hassuttelukuvia ja jatkoimme eteenpäin.

Lopuksi vierailimme marmoriliikkeessä katsomassa kuinka marmorikoriste-esineitä tehdään. Sekin oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla kuinka taito siirtyy isältä pojalle ja kuinka koristelut tehdään edelleen samalla tekniikalla kuin silloin, kun Taj rakennettiin 1600-luvulla. Heille en kuitenkaan jättänyt rahojani, ei ihan ole kotini tyylin mukainen tuo pröystäilevä marmori.

Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Gurgaoniin ja matka kesti taas sen 5 tuntia. Huoh, mikä reissu!