Silmiä kirveltää, on vaikea keskittyä ja päivä on vasta juuri ja juuri yli puolen. Lennolla taisin torkahtaa pariksi tunniksi ja hotellilla sain 1,5 tuntia lisää unta palloon. Sitten ylös, suihkuun, aamiaiselle ja toimistolle tapaamaan uusia työtovereitani. Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja joka puolella palveluammattilaiset sanovat "madam" tai "mam".

Lentokentällä oli vastassa hotellin henkilökuntaa oikein kaksin kappalein. Toinen oli sisällä vastassa ja toinen odotti parkkihallissa auton kanssa. Olo on välillä kuin Downton Abbeyssa. Mitään ei tarvitse ajatella, vaan kaikki palvellaan nenän eteen. Siivousajankohdatkin saan päättää itse. Siis kellonajat! Kysymyksiä satelee ja Intian aksentti on vielä vähän hukassa. Hotellihuone on 9. kerroksessa ja näkymät ovat puistoiseen suuntaan.

Aamiainen oli haastava. Tarjolla oli varmasti vaikka ja sun mitä, mutta niin erikoisella tavalla esille pantuna, etten ymmärtänyt mitään. Rättiväsyneenä sain kuitenkin kasattua jogurttia muroilla ja myslillä. Kahvi tarjoiltiin suoraan pöytään. Tietysti.

Liikenne on niinkuin se on kuvailtu, mutta onhan tämä ihan eri juttu kokea se itse! Täytyy kyllä sanoa, että täytyy olla taitava kuski, jotta tässä viidakossa selviytyy. Välillä auton vierestä menee polkupyörä, välillä joku kävellen. Pientareella maleksii sonneja. Kaikki näyttää keskeneräiseltä paitsi metrolinja, joka kulkee korkealla liikenteen yläpuolella. Tuli vähän Gotham City mieleen.

Toimisto on moderni eikä ollenkaan niin viileä kuin Suomessa! Mahtavaa, saatan jopa tareta t-paitasillaan! Ihmiset ottivat minut oikein lämpimästi vastaan. Kaikki tietysti vähän tuijottavat ja ihmettelevät punaista tukkaani, mutta se heille suotakoon.

Kolmen insinöörinaisen porukka otti minut suojaavan siipensä alle ja kutsuivat mukaan lounaalle. Pääsin siis testaamaan aitointialaista lounassapuskaa, josta ainoa tunnistettava asia oli riisi. Rohkeasti kimppuun vaan, ja maistoinkin kaikkea, mitä tarjolla oli. Kaiken taisin syödä "väärin" sillä tietyt asiat kulkevat aina käsikädessä. Jos söin perunahöttöä ilman tortillalätyn näköistä leipää, näytti syömiseni tyttöjen mielestä huvittavalta. No, ääntä kohti sanoin vaan ja että kyllä minä varmaan pikku hiljaa hiffaan mistä on kyse. Lounaan jälkeen käytiin ulkona kävelemässä polttamassa kaloreita, kuten he asian ilmaisivat. Mainitsin meneväni huomenna lauantaina Delhiin katselemaan nähtävyyksiä ja hengailemaan ja he tarjoutuivat matkaoppaikseni! Ihanaa! Huomiseksi on treffit sovittuna metroasemalle klo 11.00.